Kävin kiertelemässä vähän huonekaluliikkeitä ja mä ihastuin. Don't worry babe, en keneenkään ihmiseen vaan tähän aivan ihastuttavan väriseen
tuoliin. Tuolia myydään viidessä herkullisessa eri värissä (vaaleanpunainen, sininen, vihreä, keltainen ja fuksia). Mutta tuo fuksia oli se, mikä mun sydämen sai pomppailemaan. IHANA! Ja jos jotain oikein kovasti haluaa, niin eikö se silloin yleensä toteudu? No tässä tapauksessa ainakin, kun rahat vaan pulitti tiskiin, niin johan sai uuden ihanuuden kanssa sylitysten lähteä kaupasta. Onneksi alessa tämä kapistus oli puoleen hintaan ja sitä suuremmalla syyllä lähti tämän naisen matkaan. (Täällä taustalla taas soi: "Pakko saada, aina se mikä alennusmyynnissä on. Pakkomeille, suuri tarve ja juuri sitä kaipaan, ainoaa, aletavaraa.")
Ihan pikku ongelma vaan oli, etten tiennyt tarkalleen ottaen minne uuden tuoli-ihanuuden sijoittaisin. Onneksi sain sovittua avokaupan ja pääsin sitä kotiin sovittelemaan. Eka mietin, et sopisko
olkkariin. Kun olinhan sinne jo löytänyt piristysväriksi vähän liiloja tyynyjä ja peiton. Mutta ei, ei se sinne nyt jotenkin sopinut. No entä
tyttären huoneeseen? Sinne se olisi sopinut värinsä puolesta kuin nenä päähän, mutta mun! Se on
mun uusi ihastus! My precious! Ei se sinnekään lasten armoille jäänyt. Entäs
eteiseen? No ei, kun justhan mä sain sinne vaihdettua tuon uuden järkän
tän tilalle.
Ensiksi ihan vitsillä heitin miehelleni, että "tästä tulee meidän uusi pelituoli" kantaen sitä jo tietsikan eteen odottaen jo hänen kieltävää reaktiota. ("Älä sano ei, älä sano ei, älä sano ei"). Ja mitä mieheni sanoi? "Ei tosta ainakaan mun pelituoli tule!". Miehet ne ei vaan aina tajua hyvän päälle! 😆
Siis kun tää on ihan sairaan paljon parempi! Siis jo ergonomialtaankin verrattuna mieheni tuunaamaan pelituolijättiläiseen!
Musta pelituoli on tosiaankin tuunattu niin, että kaikki lentopeliin tarvittavat vermeet saa piilotettua käsinojissa oleviin lokeroihin. Mutku se on vaan aika massiivinen eikä siinä mun mielestä ole ollenkaan hyvä istua tietsikalla ollessa. Ja risakin se alkaa jo olla.
Kuten jo huomaat, vaikka yläkuvassa pikku hurmuri saattaa viedä huomiosi. Oon jo pidemmän aikaa miettiny, et mitä tuolle tuolille tekisi, että saisi vähän nätimmäksi. Kaikenmoisia pitsiliinojakin oon sen päälle heitelly, mut ei ne vaan pysy. Miehelleni tämä on pyhä, eikä sitä poiskaan saa heittää. Ja uudessa tuolissa pitää olla sitä, tätä ja tuota ominaisuutta, että kelpaa. (Voin kertoa, että olen aika montaa ehdotusta heitellyt ilmaan, mutta mikään ei ole vielä kelvannut hubby rakkaalleni, pöh!)
Eräs pikkuherra esittelee tässä tuolijörilään ominaisuuksia. Onhan se omalla tavallaan hieno ja huippu sen puolesta, että kaikki tietsikkavehkeet saa käsinojiin piiloon! Ja tietty mieheni omin kätösin tuunaama!
Tässä taas mun ergonomiaversio pikkutirpan esittelemänä. Tähän tarvitaan iskän tuolista tällanen käsinojan "kansi". Ja avot!
Yksi hauska juttu muuten: yhtenä päivänä täällä touhutessa pikkuviikari sai jollain ihmeen kaupalla telkkariinkin oikeanvärisen kuvan! Olisin ottanut uuden kuvan tarkempana, mutta en saanut kuvaruutua enää liilaksi. Muru miten sait sen tehtyä? Tätähän vois meinaan käyttää täällä aina!😉
Hei, pakko muuten kertoa tuosta sydäntyynystä vielä. Olin tyttäreni kanssa
Flying Tigerissa ja sattumoisin koskin tuohon suloiseen sydäntyynyyn. Virhe! Se oli niin pehmeä, että en halunnut päästää irti. Ihan superpehmeä. Se sydän lähti siitä sitten kuudella eurolla tämän naisen matkaan. Huomenna on muuten ystävänpäivä, että vink vink vaan, jos haluat muistaa ystävääsi jollain pehmeällä ja supersiirappisella! 💗
Myös meidän kisumisun lempipaikka tästä tuoli-ihanuudesta tuli. Eipä tätä herraa enää paljoa muualla nää ja häätää pitää tuolilta, kun itse siihen olisi menossa (lue: ihan siihen tuolinkulmalle vaan jään könöttämän, kun ei tää kissa hievahdakaan!).
On se niin ihana! Siis toi tuoli! No okei, molemmat! 😍
Sit vielä vähän liiloja kynttilöitä! Onneksi mulla on hyvä apuri! En nyt ihan samaa purppuran väriä kynttilöihin löytänyt, mut nää nyt saa kelvata. Samoin kuin
olkkarista tänne multitaskaushuoneeseen hakemani tyynyt ja peitto. Livenä ei pistä ihan noin paljoa silmään niiden sävyero, mutta mitä mieltä olet, häiritseekö, että liilaa/purppuraa/fuksiaa on hieman eri sävyissä? Voin nimittäin kertoa, että on ihan mahdoton tehtävä löytää kaikkea just samassa sävyssä!
Huomasitko muuten jo nämä viirit? Sweet home -viiri oli jo alunperinkin täällä (kirpparilta haalittu tietty), mutta tuo liilasävyinen mallitapetinpalasista tekemäni viiri oli tyttäreni huoneessa, kunnes hän ilmoitti, että ei halua sitä huoneeseensa enää. Se virui keittiön pöydällä jo vähän aikaa, kun en heti saanut varastoon vietyä. Onneksi en tällä kertaa ollutkaan "liian" nopea, kun hokasin laittaa sen tänne huoneeseen toisen viirin kaveriksi. Mulla taitaa olla joku ihastus myös näihin viireihin, kun
täällä poitsun huoneessakin sellainen on ripustettuna.
Mukavaa tiistaita kaikille!
Täältä pääset katsomaan tarkemmin kaapin päälle keräilemiäni kehyksiä ja mikä tuon noin korkealla olevan peilin idea oikein onkaan.
