Olipa kerran yksi päivä. Ihan tavallinen päivä. Tai no oikeastaan erittäin mukava päivä. Vauvamuskarissa oli lomaviikko, mutta päätettiin äitiporukassa, että mepä pidetään tapaaminen/muskari silti. Meidän olkkarissa ei ollutkaan aikaisemmin touhunnut kerralla 9 vauvaa ja niiden äipät! Mut oli ihan huippua ja olinkin niin fiiliksissä koko päivän, että mikä tahansa tuntui mahdolliselta. Oltiin muutettu Kouvolaan viime kesän lopulla ja nyt olin löytänyt ihan huippuporukan, jolta sai vielä lisäenergiaa!
Illalla, ihan yht'äkkiä sain idean: mitä, jos alkais tekemään blogia. Sisustusblogia. Tuunailublogia. Rakastan sisustamista ja kaikenmaailman tuunailua ja tuleekin tehtyä käsillä aika paljon kaikenlaista. Fiilis oli päivän tapahtumista niin energinen ja inspiroiva, että aloinkin heti kirjoittaa idealistaa siitä kaikesta, mistä voisinkaan blogata. Ja sitähän syntyi. Mitä kaikkea olenkaan tuunaillut? Kaikki ne maalailut, tapetoinnit, verhoilut, huonekalujen rakentelut... Voisko jollekin muulle olla hyötyä tekeleistäni/ideoistani?
Oikeastaan tämä blogi on enemmänkin työkalu itselle. Listausta ja dokumentointia, siitä mitä olen touhottanut. Ketä muuta kiinnostaa. Ei varmaan ketään. Mutta ihan sama! Tässä ainakin on alusta, mille saisin listattua tuunailuni. Jospa tämä auttaisi siihen, että alkaisi tästä lähtien vaikka ottamaan niitä "ennen" kuvia. Tähän asti kun idea on tullut, sitä on ollut niin kiire muka tekemään, että aloituskuvat on kokonaan unohtuneet. Siinä vaiheessa, kun esimerkiksi tapetin viimeinenkin vuota on paikallaan, tulee yleensä vasta mieleen: "ainiin, ja taas unohtui ottaa kuva alkuperäisestä". Hitto!
Samalla tätä tehdessä voisin itsekin vähän oppia jotain. Kirjoittaminen kun ei todellakaan ole vahvuuksiani ja olenkin tässä hyvin kaukana mukavuusalueeltani, joten samalla haastan itseäni edes yrittämään.
Ennen blogin luomista googletin muutaman sivun siitä, että miten ihmeessä tämä homma toimii ja mistä aloittaa. Pitää kuulemma miettiä, että miksi.
Blogin nimi on kuulemma myös hyvin tärkeä. Miellekarttatyyppisesti lähdinkin miettimään nimeä, mutta mikään ei tuntunut hyvältä. Jätin siis asian hautumaan yön yli. No, pikkutiitiäisen yöllä herätettyä, en sitten enää unta saanutkaan, kun mietin kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Pitää olla ytimekäs, lyhyt ja helppo. Sanaleikkikin olisi kiva. Ja sitten lopulta keksin: pitsimania. Rakastan pitsiä ja viljelen sitä nykyään joka paikkaan. Purkkeihin, huonekaluihin, kenkiin, takkeihin, keramiikkaan, you name it, kaikkialle. Lisäksi rakastan kaikenlaisia pitsimäisiä ja "reikäisiä" kehyksiä & rasioita, filigraanisormuksia ja kaikenmoisia koukeroita. Ja tietysti bling blingiä pitää olla. Tykkään maalaisromanttisesta sisustuksesta, jossa on jotain rouheaa, itse tehtyä ja ainutlaatusita. Mutta inhoan yltiöromanttisia vaaleanpunaisia kukkatapetteja, vaikka muuten romantiikan ystävä taidankin olla. Tykkään myös kaikista mietelauseista&teksteistä ja tähdistä. Tähdet, tähdet, niitä meillä tuikkii! Tiedän kyllä, että vaalea, maalaisromanttinen sisustus, kirjoitukset sisustuksessa ja juurikin tähdet ovat menneen talven lumia, kuten ihana sisustustoimittaja Hanna Sumarikin on todennut, mutta ihan sama. Minä tykkään niistä edelleen. Tämä blogi ei siis käsittelekään välttämättä kaikkein trendikkäimpiä sisustustuulia, vaan omia hupsujakin mieltymyksiäni. Ja vaikka Hanna ei ehkä ole mieltymyksieni kannalla, oman kodin täytyy olla juuri oman näköinen. Ja meidän koti on ainakin minun näköiseni.
Tosin tietenkin minun on myös pitänyt ottaa rakkaan mieheni näkemykset huomioon suunnitelmissani, koska meidän yhteisen kodin pitää olla mieluinen myös hänelle. Ja tietysti myös lapsille. Koulun aloittanut tyttäreni on jo sen ikäinen, että hänelläkin on jo mielipiteitä. Ilmeisesti olen vaihdellut järjestystä meidän uudessa kodissa jo vähän liiankin tiuhaan, kun aika usein tyttäreni suusta on kuulunut: "äiti, voisitsä taas vaihtaa mun huoneeseen uuden järjestyksen sillä aikaa, kun oon koulussa?". Kääk! Eli ellei joka päivä jotain, niin ainakin joka viikko... Meillä minä olen lähinnä ideoija ja mieheni kanssa yhdessä sitten toteutetaan ja nikkaroidaan ideavaiheesta toteutukseen päätyneet suunnitelmat. Yleensä mieheni ensireaktio ideaan kuin ideaan on "ei", mutta jotenkin osa jutuista menee pienen sulattelun jälkeen hänenkin seulansa läpi. Olen sikäli kyllä onnellisessa asemassa, että hänkin tykkää nikkaroinnista ja auttaa minua toteuttamaan päähänpistojani. Yhdessä tekeminen onkin aika nastaa!
Olen myös pihi. Nimen mania viittaakin hulluuteni lisäksi myös rahaan. Tuunailut on useimmiten toteutettu varsin pienellä rahalla. Kiertsi (siis Kierrätyskeskus teille, jotka ette heti lempinimeä hokanneet tai kierrätyksestä vielä osaa piitata! Pöh!) ja Kontti ovat olleet Vantaalla asuessani hyvin usein vierailun kohteina kuten myös kaikenmaailman kirppikset. Ja edelleen täällä Kouvolassa tulee kirppiksiä kierreltyä aina kun mahdollisuus siihen vaan ilmaantuu. Rakastan kirppiksillä luuhailua ja löytöjen bongaamista. Ai että! Lisäks, kun halvalla tekee löydön ja alkaa tuunailemaan (harvemmin mikään jää alkuperäiseen muotoonsa), niin ei haittaa vaikka homma lopulta meniskin pieleen, ei siinä ainakaan paljoa häviä.
Siksi. Tässä sitä nyt ollaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti